FANDOM


Aika on ihmisen luoma käsite tapahtumahetkien suhteista. Ajasta on ollut varmasti jonkinlainen käsitys niin kauan kuin on ollut ihmisiä, jotka tietävät kuolevansa jonain päivänä ja pystyvät suunnittelemaan tulevaisuutta. Aikaa on ensin mitattu sen selkeimmistä merkeistä eli vuorokausina (päivän ja yön vaihteluna) ja vuodenaikoina, minkä perusteella on kehitetty kalentereita. Vanhimmatkin tuntemamme sivilisaatiot ovat jakaneet aikaa ainakin kuukausiksi ja tunneiksi. Babylonialaisissa teksteissä 3000 vuotta sitten puhutaan, miten kuukauden 7:s, 14:s, 21:s ja 28:s päivä ovat lepopäiviä: viikotkin ovat siis olleet käytössä jo kauan. Minuutit ja sekunnit ovat tulleet tarpeeseen vasta tähtitieteen myötä, ja vaikka nekin on tunnettu jo pari tuhatta vuotta, on niitä käytetty vasta 1600-luvulta lähtien. Tunnin ja minuutin jako kymmenjärjestelmästä poiketen kuuteenkymmeneen periytyy babylonialaisilta. Jossain vaiheessa myös sekunti jaettiin 60 terttiin, jotka puolestaan jaettiin 60 kvarttiin.

Aika fysiikassa Muokkaa

Fysiikassa perussuure aika (lat. tempus}, tunnus t) määritellään tapahtumien välisenä etäisyytenä aika-avaruuden neljännellä akselilla. Suppean suhteellisuusteorian mukaan aikaa ei voi esittää muuten kuin aika-avaruuden osana. Tapahtumien välinen etäisyys riippuu tapahtumia tarkkailevien havainnoitsijoiden suhteellisesta nopeudesta tapahtumaan nähden. Yleinen suhteellisuusteoria muutti ajan määritelmää vielä enemmän esittämällä kaareutuneen aika-avaruuden käsitteen. Eristetyssä järjestelmässä ajan kuluessa eteenpäin entropia eli haje kasvaa aina, joten hajeen kasvusta voidaan päätellä ajan suunta. Normaalisti syy-seuraussuhteen mukaisesti syy on myös aina ennen seurausta.

Ajan voi käsittää myös nopeudeksi, jolla eri ilmiöt tapahtuvat. Esimerkiksi suuressa painovoimakentässä aika kuluu Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan hitaammin kuin pienessä painovoimakentässä, mikä näkyy esimerkiksi kemiallisten reaktioiden ja kellojen käynnin hidastumisena. Ihmiset eivät kuitenkaan voi itse huomata ajan kulumisessa tapahtuvia muutoksia lähiympäristössään, sillä aivot ja havainnot toimivat samalla aikaan sidotulla nopeudella.

Ajan mittaaminen Muokkaa

Ajan mittaus perustuu jonkin muutoksen havaitsemiseen: osoittimellisen kellon viisarit kääntyvät, tiimalasin hiekka valuu kuvusta toiseen, vesikellon vesi valuu astiasta tai astiaan ja aurinko liikkuu taivaalla. Jos mikään ei muutu, ei aikaakaan voi havaita. Ajan perusyksikkö on SI-järjestelmän mukaisesti sekunti. Aika on vain määritelmä liikkeelle joka on ympärillämme.

Kellonaika kertoo, kuinka monta tuntia, minuuttia ja sekuntia on kulunut vuorokauden vaihtumisesta (vertaa päivämäärään). Suomessa käytetään kirjoitetussa kielessä kellonajan 24-tuntista esitystapaa, mutta muun muassa anglosaksisissa maissa käytössä on 12-tuntinen esitystapa. Tällöin erikseen ilmoitetaan tarkoitetaanko aamupäivää (AM) vai iltapäivää (PM). Puhekielessä Suomessakin käytetään 12-tuntista esitystapaa, jolloin asiayhteys kertoo, puhutaanko aamu- vai iltapäivästä.

Aikakäsityksiä Muokkaa

Eri lähteet viittaavat siihen, että aikakäsitys ja sen muotoutuminen liittyvät ihmisten käyttäytymiseen, kulttuurihistoriaan ja uskontoon. Voidaan mieltää aamun alkavan kello 6 ja aamupäivän klo 9. Keskipäivä on luonnollisesti klo 12, jonka jälkeen alkaa iltapäivä. Myöhäisiltapäivä alkaa klo 15, ilta klo 18, iltayö klo 21, alkuyö klo 00 ja aamuyö klo 03. Nämä ovat kulttuurisidonnaisia sanattomia sopimuksia, jotka ovat muotoutuneet ihmisten välisessä käyttäytymisessä.

Ei liene kuitenkaan sattumaa, että katolisen kirkon rukoushetkien kellonajat ovat melko samat kuin äsken mainittu käsitys vuorokaudenajasta ja sen jaosta. Huomioitavaa on myös se, että islamilaisessa ja juutalaisessa kulttuurissa vuorokausi alkaa auringon laskusta.

Nykyaikana ajan määritykset liittyvät vahvasti käyttäytymiseen, esimerkiksi koska syödään lounasta ja koska sanotaan ”hyvää päivää”. Näihin kysymyksiin neuvoja antavat erilaiset käytösoppaat ja nämä käytännöt vaihtelevat maittain.

Tähtitieteellisessä mielessä aamu alkaa siitä, kun auringon yläreuna pilkistää ensimmäisen kerran taivaanrannan takaa, ja yö siitä, kun auringon yläreuna katoaa horisontin taakse. Tähtitieteellinen keskipäivä on se hetki kun aurinko on suoraan etelässä. Muun muassa suomalaisessa kulttuurissa vuorokausi vaihtuu keskiyöllä. Tämä on vain sopimuskysymys, sillä vuorokaudessa on muitakin sopivia aloituskohtia. Vuorokausi voisi alkaa vaikkapa auringon noustessa, auringon ollessa korkeimmillaan taivaalla tai auringon laskiessa. Kaikkia näitä vuorokauden alkukohtia on käytetty eri kulttuureissa.

Myös koko käsite aika käsitetään eri kulttuureissa ja uskonnoissa eri tavoin. Suoraviivainen aikakäsitys näkee ajan janana, jolla on alku ja loppu. Itämaisissa uskonnoissa, kuten hindulaisuudessa, vallitsee kiertävä aikakäsitys, joka näkee ajan kehänä.

Katso myös Muokkaa

Kirjallisuutta Muokkaa

  • Oja, Heikki: Aikakirja. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5.
    • Aikakirja 2007 (PDF) (4. painos) Helsingin yliopiston almanakkatoimisto.
  • Pihlström, Sami & Siitonen, Arto & Vilkko, Risto (toim.): Aika. Helsinki: Gaudeamus, 2000. ISBN 951-662-812-5.
  • Whitrow, G. J.: Ajan historia: Ajankäsitykset esihistoriasta meidän päiviimme. (Time in history: The evolution of our general awareness of time, 1988.) Suomentanut Anto Leikola. Helsinki: Art House, 1998. ISBN 951-884-234-5.

Aiheesta muualla Muokkaa

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki